Jarmo Koponen

DDT - Venäjän Grand Slam Suomessa

  • DDT Sirkus, Helsinki
    DDT Sirkus, Helsinki

Rock puristaa ihmiset yhteen. Tunnelma Sirkuksessa on kuin stadionkonsertissa vaikka ollaan pienessä tilassa. Sytkäreiden meri on vaihtunut kännyköiksi. Kuvattavana on filosofi, musikantti Juri ja hänen mainio DDT-bändinsä. Konserttikiertueen nimi on ”Toisin”.

Venäläisessä rokissa on paljon sähköä ilman bluesia. Välillä klubikonsertti on sukkahousuheviä. Kitara soi yksinkertaista riffiä. Trumpetti ja vetopasuuna keskustelevat. Tiukasti pakkautuneet ihmiset ovat vaikuttuneita. Naissolisti Aljona Romanova riisui muutamalta epäilijältä aseet. Omintakeinen musiikki vei mennessään tottumattomammankin.

Syystä voi sanoa, että Juri Ševtšuk on tämän päivän Venäjän omatunto.

Uusien gallien, vandaalien ja hunnien räppi

on kuin ahavoitunut ahteri satulassa.

Maailma on moniulotteinen, sen ulottuvuudet natisevat ja

vertikaali pyörii.

Isännällä on juhlat, ja orjat

jakavat ropojaan tsaarin pöydällä.

Ja me seuraamme, kuinka tässä säkeessä

teräs karastui uudelleen.” (Uusi Venäjä -laulusta)

Yli kahden tunnin DDT:n konsertin jälkeen ihmiset olivat täpinässä. Yleisössä on yllättävän paljon suomalaisia. Kollega Leena Liukkonen sanoo bluesin puutteen tekevän venäläisestä rokista toisenlaista. Konsertissa ollut musiikkimies tuumaa, että venäläinen rokki on tällaista: paljon eri aineksia tarjoillaan tyylikkäästi.

Ševtšuk on kotimaassaan supertähti

Minut musikantti vakuutti vilpittömyydellään. Parvella huudettiin tunnin verran vanhempien biisien nimiä. Lopulta niitä saatiin: Syksy ja isänmaallinen Rodina.

Viime vuosina Ševtšukia on kosittu mukaan politiikkaan. Hän on osallistunut niin Himkin tammimetsän puolustamiseen kuin sanonut pääministeri Vladimir Putinille suorat sanat; esiintynyt vaalivilppiä vastustaneissa opposition mielenosoituksissa ja onpa hänestä leivottu presidenttiehdokastakin.

Facebookissa Ševtšuk-yhteisösivustolla vaihdetaan kriittisiä linkkejä, mutta musikantilla ei ilmeisesti ole mitään tekemistä tämän aktivismin kanssa.

Ševtšukin vilpittömyydestä antaa todistuksen juuri ilmestyneen Pietari on rock -kirjan kirjoittaja Tomi Huttunen. Lavalla tummassa puserossa ja suorissa housuissa keneltä tahansa viisikymppiseltä ukolta näyttävä musikantti johti ammattimuusikoita isällisesti. Sanojen unohtumisesta hän selviää naurahduksella ja show jatkuu.

-Ei hänellä ole mitään menetettävää. Hänellä on hauska tapa tulla lähelle ja taputtaa, Tomi toteaa konsertista poistuessaan.

Vilpittömyys on uskottavaa. Ortodoksiksi tunnustautuva musikantti on puolustanut linjakkaasti Venäjällä asuvien oikeutta luottaa tulevaisuuteensa, vaikka maan poliittinen johto tukeutuu menneisyyteen. Maasta on puhuttava vähintään puolifeodaalisena yhteiskuntana.

Mutta viime syksystä politiikka on palannut Venäjälle. Osin siksi Suomessa Ševtšukista tehdyissä jutuissakin on järjestään viitattu musikantin kriittisiin mielipiteisiin.

Ševtšuk sanoo olevansa valon puolella. Pienen ihmisen tukena isoja ihmisiä vastaan. Hän ei hyväksy naisten punkryhmän Pussy Riotin tanssimista alttarilla maan pääkirkossa, mutta ei sitä halua kokonaan tuomitakaan, koska nuorten naisten performanssi on paljastanut yhden epäkohdan Venäjällä. Ortodoksisen kirkon rahanhimo on vain yksi ilmentymä maassa vallitsevasta materian palvonnasta. Tasa-arvon puolesta pitää taistella.

Pimppimellakasta on kirjoittanut mainion jutun Veli Itäläinen. 

Nerokas Pietarin musta koira

Ševtšukin esiintymisessä niin torstaina Helsingin Metsätalon yleisötapaamisessa kuin perjantain klubikeikalla kiinnittyy huomio siihen, kuinka eri-ikäisiä musikanttimme puhuttelee.

En voi olla ajattelematta omaa suhdettani Venäjään, kun Ševtšuk kuvailee yhden tunnetuimman biisinsä Pietarin musta koira syntyä. Vuonna 1992 Venäjä oli polvillaan. Tulevaisuus oli näköalaton ja Ševtšuk asui vaimoineen vallatussa talossa Pushkininkatu kympissä. Heillä oli keittiössä avonuotio. Asuin itse vastapäätä. Tein juttuja yksityistämisestä, vouchereista, joilla maan teollisuus siirrettiin harvojen käsiin.  

”Pietari on musta liasta ja roskasta, mutta musta ei tarkoita pimeyttä. Laulun sankarille kaupunki on elinehto. Musta koira on kaupungin sielu, ja sankari on siihen ihastunut.”

Pietari on rock -kirjassa kuvataan, miten Ševtšukin omassa elämässä ryöstökapitalismin vuosikymmen vahvisti vihamielistä vastakkainasettelua viihdeteollisen popsan ja rockin välillä.

Ševtšuk oli eturintamassa taistelemassa halpaa popsaa ja sen edustamaa korruptoitunutta kulttuuria vastaan. Popsa tuntui jatkavan valtiollisesti kontrolloitua ja musiikillisesti steriloitua neuvostoajoilta tuttua rock-vihamielistä linjaa.

Sanotaan, että venäläisessä rockissa ei ole toista niin intohimoista Pietarin kaupungin kuvaajaa kuin Ševtšuk. Huttunen muistuttaa kirjassaan, että tämä siitäkin huolimatta, että hän ei ole Leningradissa syntynyt. Tai oikeastaan sen vuoksi, sillä onhan koko klassinen 1800-luvun pietarilaisteksti ei-pietarilaisten kirjailijoiden luomaa: Puškin, Gogol ja Dostojevski olivat kaikki muualta tulleita.

Kääntyisikö sex, drugs and rock´n roll pietarinvenäjäksi Puškin, Gogol ja Dostojevski, Huttunen kysyi täpötäydeltä salilta Metsätalossa kirjaa esitellessään.

Vaikka Ševtšuk pitää itseään runoilijana ja profiloituu mielellään tekstiensä kautta. Musiikista rocktekstiä ei pidä erottaa. Venäläisessä lyriikassa on oma muotonsa sen historiankin takia, kuten musiikissa.

Pietarissa voi tuntea kaupungin haamut

Ševtšuk uskoo kymmenennessä kommunalkassa vakuuttaneensa kaupungin haamutkin siitä, että hän kuuluu Pietariin ja voi tulkita kaupungin tuntoja. Nöyränä miehenä hän opiskeli Anna Ahmatovankin kaupungin tavoille. Ufasta tulleella "emigrantilla" oli toki vahva pohja omille näkemyksille.

- Kun lännessä ristiriita sukupolvien välillä oli lähinnä esteettinen, meillä se oli sosiaalinen ja yhteiskunnallinen, Ševtšuk kuvailee rock-lyriikan syntyä.

Neuvostorockissa laulettiin silottelemattomia kuvauksia arjesta periferiassa ja yhteisasunnoissa. Ristiriita oli välitön, koska yleisen linjan mukaisissa lauluissa humalassa olivat vain pahat ihmiset, DDT:n ja muiden uuden rokkipolven lauluissa myös hyvät.

Huttusen mielestä Jurin sanoitusten keskeinen dynamiikka oli 1990-luvulla (perestroikan) kevään ja (kuoleman) syksyn välisessä vuoropuhelussa. DDT:n supermenestys levy Näyttelijätär Kevät syntyi vuonna 1993.

"Näyttelijätär Kevät on raskaan sairauden jälkeen taas näyttämöllä.

Keveillä liikkeillään hän pyrähtää sulaneiden kattojen lavoille,

lukee kamalan rakkauden ja ihanan petoksen balettia,

tanssii runoja sankareiden petollisuudesta ja rottien uskollisuudesta..."

(Laulusta Näyttelijätär kevät)

Päättäjät pelkäävät tulevaisuutta

YLEn Kultakuume-ohjelmassa Levan Tvaltadzen haastattelema Ševtšuk kertoo, että Venäjällä on käynnissä jonkinlainen henkinen herääminen. Vastakkain ovat valtiollinen isämaallisuus ja ymmärtävä näkemys, jonka mukaan äiti Venäjän ei saa antaa sairastaa enempää.

Musikantin puhuessa taistelusta taantumuksen tai kevään ja talven välillä on helppo vetää puheesta yhtäläisyydet hänen runoihinsa.  Vallanpitäjät eivät usko tulevaisuuteen. Isokenkäiset käyvät tapauskollisena pinnallisen teatterin vuoksi kirkossa. Ševtšukin mukaan Venäjällä asuvissa ihmisissä on saatava alulle koko maailman pohtiminen: viha vai rakkaus. Tarvitaan syvällisiä mekanismeja, etteivät he ajattelisi vain lompakkoaan.

Metsätalolla rokkari tiivisti esiintymisestä ja runoistaan, että hän ei aio vastakaan esiintyä rahasta, saunassa, jossa yleisönä on päättäjiä huorineen.

-Saunassa peseydytään, Ševtšuk sanoo ja jatkaa, ettei ole koskaan mainostanut mitään terveydelle vaarallista, kuten alkoholia, tupakkaa tai poliittisia puolueita.

Innostuneena omasta esityksestään niin kuin venäläisen runoilijan pitääkin – musikantti pyytää anteeksi ja muistuttaa, että tarjoilija on hyvä ammatti, mutta ei viihteen tarjoilija.

Venäjällä heitä on paljon.

Laulujen sanat löytyvät Suomi-Venäjä-seuran sivuilta

 Biiseissään Ševtšuk pääsee ihon alle. Sirkuksessa suomalaiset saivat luettavakseen mainiot käännökset. Nämä Suomennokset löytyvät osoitteesta www.venäjäseura.com/DDT

Sunnuntaina yhtyeen Tampereen konsertti on täysimittainen tapahtuma.

DDT Tampereella sunnuntaina 1.4. klo 19. Tampere-talo (Yliopistonkatu 55). Liput 65/55 euroa. Takaparvi 30 euroa. Myynti: Tampere-talo, Suomi-Venäjä-seura sekä www.lippu.fi

Juri Ševtšuk on tavattavissa keskustelutilaisuudessa maanantaina 2.4. klo 12 Tampereen yliopistolla, päärakennuksessa.

Huttunen Tomi, Pietari on rock. Into kustannus. Kirja sisältää kaksikielisen pietarilaisen rockrunouden antologian.

 



 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

"näkemys, jonka mukaan äiti Venäjän ei saa antaa sairastaa enempää": varsin osuva ilmaisu.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Youtubessa on jo melkoinen kokoelma Sirkuksessa tallennettua.

"Suomi ja Venäjä ovat veljiä ja sisaria!"

http://www.youtube.com/watch?v=slkaunLCbIs&noredir...

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Suomi-Venäjä-Seuran-sivuilta löytyvät suomennokset Inatshe-albumin teksteihin. Sivulla on myös linkki lauluihin.

http://www.venajaseura.com/kulttuuri-ja-projektito...

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

DDT todistaa omalta osaa sitä, että oikea rock ei ole kuollut. Ehkäpä rock on ainoa voima, jolla Venäjän hallinnon nykymeiningin saa muuttamaan kurssiaan.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Nappasin kaverin FB-seinältä tämän klipin. Koko konsertti Pietarissa.

Konsertin aloittaa Ševtšukin ilmoitus viivästyksestä.

"Odotetaan, että kaikki pääsevät sisään konserttiin, eikös?

Moskokovskie Prospektilla oli ruuhkaa.

Eivätkö rokkarit anna yleensä odottaa itseään?

www.youtube.com/watch?v=YDuurZ4Ol4Y&

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Kulttuurintutkija tukisi pimppikapinaa: "Kuitenkin: jos tavoitteena on vallitsevan olotilan muuttaminen, pyhiä arvoja ei voi olla loukkaamatta. Koska Neuvostoliiton aikainen vallan ja pyhän liitto eroaa nykypäivän Venäjän tilanteesta, kyseenalaistamiseenkin pitää tehdä toisin."

Kirsti Ekosen Vapaavuoro.

http://kirstiekonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttu...

Stacy Siivonen

Ei sentään Ville Itäläinen vaan Veli Itäläinen.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Kiitos huomautuksesta. Nimimerkki Veli Itäläistä on seurattava. Hänen kirjoitukset ovat muuta kuin pintaa. Alkuperäislähteiden kanssa vaivaa näkevät ansaitsevat erityisen kiitoksen, koska tulkinnoillekin on varaa. Velin tekstit ovat kaikille suositeltavia.

fabu land

Kiitos "koko" paketista.

Tuosta Vapaus-laulusta. Jossakin vanhemmassa haastattelussa muistan Ševtšukin sanoneen ettei hän oikeastaan laula vapaudesta (kuten usein väitetty) vaan siitä että oltaisiin vapaita.

Vapaus on mielentila, johon perusneukkuvenäläisen on ollut vaikea ryhtyä (ei se ole muuten aina suomalaisellekaan helppo ymmärtää). Kiva kuulla että tuon laulun lopussa hän toivottaa yleisölleen juurikin näin: Olkaa vapaita!

Juha Korhonen

Olis kiinnostava, jos osaisin venäjää... Mulle sanat on aika lailla tärkeä osa musiikkia.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset