Jarmo Koponen

Kirja-arvio: Reilun demokratian voima

  • Kirja-arvio: Reilun demokratian voima
  • Kirja-arvio: Reilun demokratian voima

Venäjää selitetään normaaliksi maaksi. Sanotaan, ettei pidä puhua mysteeristä. Ukraina on outo monelle ihan muutenkin. Enkä edes viitsi puhua Georgiasta tai Kirgisiasta.

Toimittajat ovat parhaimmillaan haastattelijoina antaessaan ihmisten kertoa. Heidän  onnistuessaan tulokset saavat kyynisenkin lukijan pohtimaan. Näin tekevät Susanna Niinivaaran Venäjän viides ilmansuunta ja Anna-Lena Laurénin Kuinka kallis vapaus.

Tuloksena on sujuvia journalistisia huomioita: paketeissa on tietoa ja tunnetta. Moskovassa tukikohtaansa pitäneinä kirjeenvaihtajina kouliintuneet naiset osaavat erottaa olennaisia asioita lukuisissa haastatteluissaan, jotka he vyöryttävät kirjoissaan lukijan puntaroitavaksi.

Demokratia vs. putinismi

Otan vain muutaman esimerkin. Susanna kirjoittaa tavanneensa Petroskoissa suorapuheisen professorin. Oleg Reut sanoo, ettei Venäjän nykynuori tiedä, mitä on demokratia. Tuskin he tietävät, mikä on Jukos. Siis se öljy-yhtiö, jonka presidentti Vladimir Putinin koneisto kaappasi yhtiön luojalta, ex-oligarkki Mihail Hodorkovskilta.  Hodorkovski vapautettiin suuren armahduksen yhteydessä joulukuussa 2013. Yllättäen vuosikymmenen vankeuden jälkeen. Hänen toistaiseksi viimeinen vankileirinsä oli Karjalassa, Segezhassa.

Susannan haastattelema professori väittää Venäjällä vuonna 1991 tai 1992 syntyneiden nuorten tietävän, että nykyjärjestelmä on läpeensä politisoitunut. Maailma, jossa Hodorkovski on vankilassa, on normaali. Opiskelijat ovat valmiita omaa uraansa edistääkseen noudattamaan tämän järjestelmän sääntöjä.

-Yhtäältä tuumin puhuvani melko kyynisen professorin kanssa, toisaalta uskoin hänen puhuvan tosiaan enemmistöstä, Niinivaara kirjoittaa.

Nykyään Niinivaara työskentelee lehdistövirkamiehenä Suomen Pietarin pääkonsulaatissa. Odotan kovin, että hän jatkaa kirjoittamista.

Ukrainalainen palapeli

Anna-Lena Laurén tarttui jälleen omintakeisella tavallaan kolmen entisen Neuvostoliiton osan nykytodellisuuteen, jututti maiden asukkaita ja liitti joukkoon faktoja sekä suurta kertomusta.

Kirja on hyvä osoitus siitä, että Anna-Lena ansaitsi vuoden 2013 Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon.

Anna-Lenan ukrainalaisessa palapelissä on monta liikkuvaa osaa. Ukraina on suurimman osan historiastaan kuulunut eri imperiumeihin. Nyt se on itsenäinen ja hakee omaa identiteettiään.

Ukrainan ja entisen Neuvostoliiton alueen maiden tulkinta lähtee helposti käsistä. Teemme vertailuja oman läntisen maailmamme käsitettävissämme olevista lähtökohdista.

Venäjä ei edes halua olla lännen kaltainen. Ukrainaa eivät Anna-Lenan mukaan osaa tulkita edes sen omat kansalaiset, koska heillä on usein hyvin äkkijyrkkiä kä­sityksiä siitä, mitä he ovat ja varsinkin mitä heidän pitäisi olla.

Olena vai Jelena?

Laskuvarjojournalisti menee ohi monesta asiasta. Pienetkin yksityiskohdat ovat kiinnostavia avattuna. Todellisuus ja virallinen politiikka voivat olla kaukana toisistaan, ja yhtymäkohdat vaikkapa omaan lähihistoriaamme ilmeisiä.

Neuvostoliitto oli monikulttuurinen. Itsenäistyneiden maiden kielipolitiikka kertoo ristiriitaisista yrityksistä luoda omaa identiteettiä. Kansallisvaltioiden ajan voisi ajatella jääneen jo historiaan.

Ukrainan hiilialueella Anna-Lena jututti naista, joka syntyi pohjoisessa ja päätti opiskelunsa  Kaukoidässä Vladivostokissa. Anna-Lenalle hän kertoo ukrainalaistumisesta: Jelena itse sanoo itseään Jelenaksi, mutta passissa lukee ”Olena”, joka on saman nimen ukrai­nalainen muoto. Viranomaiset ovat oma­-aloitteisesti ukrai­nalaistaneet hänen nimensä.

Aiheellinen muistutus on se, että 1960­-luvulla Suomen viranomaiset tekivät samoin. He suomalaistivat saamelaisnimiä niin, että saamelaistyttö, joka oli ristitty esimerkiksi Risteniksi, muuttui passissa Kristiinaksi.

Tänään näin Ukrainassa. Maassa, joka pyrkii EU:n jäseneksi.

-Mutta Jelena vain kohauttaa olkapäitään. Hän ei piittaa pätkää­kään. Tiedän itse mikä minun nimeni on, hän sanoo ja sytyt­tää viidennen savukkeensa, Lauren kirjoittaa.

Ukrainassa, Kirgisiassa ja Georgiassa koetut niin sanotut värivallankumoukset  ovat jättäneet jälkensä ihmisiin. Kukaan ei ole väittänytkään demokratian olevan yksinkertaista tai paluun markkinatalouteen, liberaalidemokratiaan ja oikeusvaltioon helppoa. Häikäilemätön populismi on vakava uhka.

Anna-Lenan ja Susannan kirjoissa on sävynä optimismi.  Kirjat kannattaa lukea. Ne esittävät vaihtoehtoisia lähestymistapoja entisen Neuvostoliiton perintöön.

Toistaiseksi minulle on selvää, että normaaliksi ei voi kutsua yhtään epädemokraattista maata, jossa valtion johto ja maan eliitti pysyttelevät kaikin keinoin vallassa.

 

Anna-Lena Laurén Kuinka kallis vapaus

Värivallankumouksista Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa, Teos 2013

Susanna Niinivaara

Venäjän viides ilmansuunta, Siltala 2013

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Hesarissa oli syksyllä mainio Anna-Stina Nykäsen kirjoittama henkilökuva Anna-Lenasta:

"Jotain Anna-Lena Laurénin arvostuksesta kertoo, että hänen kirjansa julkistamisen yhteydessä pidettiin seminaari Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.

Instituutin johtaja Markku Kivinen vertasi puheessaan Laurénia peräti Olavi Paavolaiseen: hänkin kirjoittaa tyylikkäästi ajan suurista kysymyksistä ottamatta voimakasta moraalista kantaa. Hän liikkuu hienosti yksityisestä yleiseen."

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1379134817605

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Luin juuri Laurénin. Ainakin (liian) vähän Venäjää ja sen naappureita seuraavan maailmankuva avartui huomattavasti, tai siis hyvin kirjoitetun kirjan jälkeen ymmärtää problematiikan paremmin.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Anna-Lenan kirja avaa myös kehitystä Keski-Aasiassa ja Etelä-Kaukasuksella.

Kirgisia ja Georgia nousevat otsikoihin vain väkivaltaisuuksien tai jonkun muun mullistuksen vuoksi.

Kyseiset maat ovat alueillaan demokraattisimmmin hallittuja olkoonkin, että kummankin maan talous on paljolti riippuvaista Venäjän kehityksestä.

Kirjassa ei ole keskitytty politikointiin vaan lähestytään yleisiä kysymyksiä ihmisten kautta. Vaikka tuntisit maat tai niiden kehitys on pääpiirteissään tuttua, lukukokemus on antoisa, piristävä.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Vieläkös siellä Sotshin näytöksen jälkeen työskennellään lehdistövirkamiehenä(saatika professorina), mikäli maata tulkitaan julkisesti läpeensä politisoituneeksi?

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Ensinnäkin Joel, niin Susannan kuin Anna-Lenan kirjat ovat monipuolisia. Toiseksi suomeksi tai ruotsiksi julkaistaan suhteellisen vähän tämän tason kirjoja.

Aineistoa, jossa Venäjää ruoditaan venäjäksi on pilvin pimein. Perjantailta nostaisin erinomaisen haastattelun, jota jaoin fesessäkin.

Venäjällä on liian hyvä koulutustaso nykyisiin vallanpitäjiin nähden, sanoo maanpakoon lähtenyt talousmies. Toimittaja Andrei Kolesnikov jututti professori Sergei Gurijevia Pariisissa. Silovikit ovat kova vastus. Putinille haetaan vaihtoehtoa. Prohorovia ei pidä sulkea pois.

Tunteakseen Venäjää kannattaa lukea diktaattorien aapinen: http://mitpress.mit.edu/books/logic-political-surv...

"Ничего нетипичного нет, кроме того, что Россия слишком богатая и образованная страна для того, чтобы иметь недемократический режим. В остальном — это нормальная недемократическая страна, в которой элита всеми силами хочет остаться у власти. Есть книга Брюса Буэно де Мескита, профессора Нью-Йоркского университета, — «Логика политического выживания» (The Logic of Political Survival, Bruce Bueno de Mesquita). Это учебник для диктаторов."

http://khodorkovsky.ru/publicsupport/quotes/2013/1...

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Juu, en epäile etteivätkö olisi monipuolisia. Jonkun kirjan luinkin Laurenilta ja pidin kovasti. Kiitos vaan mielenkiintoisista kirjavinkeistä.

Käyttäjän Radisti kuva
Matti Pihlaja

Professori ja ehkä parhain neuvosto/venäjä asiantuntija Pekka Sutela sanoi kirjassaan jonka nimeä en juuri nyt muista "Venäjä on normaali maa Suomi ei".

Olen lukenut monta suomalaisten venäjällä toimineiden kirjeenvaihtajien teoksia, kaikissa niissä on kiinnitetty huomiota samaan asiaan. Siihen että suomessa venäjästä ei koskaan julkaisata mitään positiivista juttua, sensijaan kaikki negatiivinen menee läpi. Jokainen joka tällaisiin kiinnittää huomiota on varmasti havainnut saman ilmiön, lukuunottamatta niitä jotka ei suin surmińkaan sellaisia juttuja haluaisi lukeakkaan. Yksi sellainen on rusofoobikko Jarmo Kosonen.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Pekka on yksi maailman parhaista alallaan. Lappeenrannassa professorina hän jatkaa varmasti opiskelijoiden kanssa tietojensa jalostamista käytäntöön.

Oma perspektiivini on siinä, että olen yksi niistä toimittajista, jotka ovat olleet työssä niin Neuvostoliitossa kuin Venäjällä sekä kirjeenvaihtajana että samassa työssä kuin Susannankin ulkoministeriössämme.

Venäjä on manner. Voit tuntea jonkin yksityiskohdan hyvin. Paremmin kuin moni muu, mutta se ei tee sinusta Venäjän tuntijaa an sich.

Russofobia on Venäjän ideologian putinismin viennissä lämmitelty käsite, jonka käytäjät eivät joko tunne sanan historiaa tai tietävät sen propagandistisen merkityksen.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Näin vuoden vaihtuessa arvioidaan mennyttä. Minäkin olen lukenut useampia kirjoituksia, joissa todistetaan, että muutos Venäjällä on väistämätön.

Mutta missä se näkyy? Maan poliittista kehitystä duuman ulkopuolisesta oppositiosta seuraava kolumnisti Andrei Piontkovsky kirjoittaa Radio Svobodan kolumnissaan, mitä tapahtuikaan vuoden 1999 jälkeen:

"Venäjän poliittinen rakenne on ollut siitä lähtien ohuen langan varassa. Putin-myytti on tuo lanka. Se on tietoisesti laadittu simuloimaan suurempaakin ideologista tyyliä. Putinismi on käynyt lyhyen olemassaolonsa aikana läpi kaikki neuvostohistorian klassiset vaiheet ja tullut joka vaiheessa surkeaksi parodiaksi niistä. Vuonna 2008 se joutui ahtaalle (voittoisa sota Georgian kanssa) ja siitä pitäen kasvanut eliitin vastenmielisyys todistaa Putin-myytin kuolemasta."

http://www.svoboda.org/content/article/25210958.html

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Yksi parhaita tiedon lähteitä nyky-Venäjälle ovat blogit. Erityisesti pidän
http://www.besttoday.ru keräimestä.

Sivuston päätoimittaja Marina Litvinovtsh oli nettitelevisiossa Denis Bilunovin haastateltavana. Marina on työskennellyt sekä Vladimir Putinin ja Mihail Hodorkovskin kanssa. Denis on yksi opposition tapahtumien organisoijista ja aktiiveista.

"Uuden Vuoden ihme, joululahja. Putin on monelle maan isä."

Hodorkovski tarvitsi avun maan ulkopuolelta. Venäjällä hänen puolustajanaan ei ollut ketään, joka olisi voinut edistää keskusteluja liikemiehen vapauttamisesta.

Putinista riippuvaisia on paljon. Marinan arvion mukaan presidentti hyötyy tapahtuneesta, vaikka monet odottavatkin Hodorkovksin tekevän jonkinlaisen paluun, vaikkapa hyväntekijäksi jollekin Venäjän alueelle.

http://www.youtube.com/watch?v=noPXKL8HKAo

Ari Nurminen

Ainut maa maailmassa joka on vapaa on Venäjä..Kukaan ei voi sano Venäjälle mitään..Se on se ainut todellinen vapaa maa
Niin sanottu "länsi" halua Venäjällä, johtaja joka ne voi kontrolloida...Ja kuin nyt Putin ei halua että "länsi" kontrolloi Venäjä...Putin on banditti..
Suom,i ei ole vapaa maa.. EU määräile kaikki

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Kaima Jarmo Mäkelä on suorapuheinen.

http://yle.fi/uutiset/venajan_verkossa_vapaan_maai...

Realistisia lausuntoja

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, pian samaa laulua lauletaan Suomessa yleisemminkin. Merkit siitä ovat jo näkyvissä. Venäläisessä blogisfäärissä on pitkin syksyä näkynyt kiittäviä mainintoja eräiden yksittäisten perussuomalaisten kansanedustajien realistisista ulkopoliittisista näkemyksistä. Joulukuun 12. vuorossa oli kansanedustaja Reijo Tossavainen, jonka kerrottiin todistelleen, kuinka Venäjän imperiumissa Suomi oli paljon itsenäisempi kuin Euroopan unionissa.

Ari Nurminen

Kääpiömaat ei voi mitään Venäjälle

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Huntington on looginen kirjoittaessaan, että tulevaisuuden vaaralliset kamppailut syntyvät todennäköisesti lännen ylimielisyyden, islamin suvaitsemattomuuden ja kiinalaisten itsevarmuuden vuorovaikutuksesta. Pienten tekijöiden rooli voi olla aivan keskeinen. Jopa yhdellä ihmisellä saattaa olla vaikutusta. Jälleen kerran.

Ari Nurminen

Putin on ainut henkilö joka ei tee niin kuin "länsi" halua...sen takia ..kaikenlaiset "Venäjäeksperttit" luule että ne tiedä jotakin...
Minä olen naimisissa venäläisnaisen kanssa. ja minun isä on ollut sodassa...
Minä tiedän että tämää paskaa Venäjästä on vain antivenäläinen propaganda...

Ari Nurminen

Ikävä kyllä kaikkille antivenäläisille,,, Suomi ostaa Venäläinen ydinvoimala...Onhan ne Venäläiset reaktorit Lovisassa Eurooppan parhait...mut, sitä ei antivenäläiset halua julkisuuden

Ari Nurminen

Venäjä on vapaa maa, Venäjä voitti sota ...Kukaan ei määräile Venäjä...Se tarkoita se että Venäjä itse tekee mitä se halua ilmain että tarvitse kysy keneltäkään mitään...Jos joku kääpiömaa halua muutta asia...se kääpiömaa on pakko voitta Venäjä sodassa..onnea vain !

Ari Nurminen

Ainut vapaa maa maailmassa on : Venäjä... kaikki muut noudatta käskyjä muualta

Ari Nurminen

Suursuomesta tuli kääpiösuomi 1944

Ari Nurminen

Ja nyt jotkut ääliöt halua sota Venäjän kanssa taas...ikävä kyllä Putin johtaa Venäjä nyt

Ari Nurminen

Koponen ei tiedä mitään Venäjällä..hän luule että hän on jonkunlainen Napoleon tai Hitler...koko homma on naureattavaa..Kääpiömaat Viro, Suomi, Latvia...ei voi mitään Venäjälle

Ari Nurminen

Koponen luule ..Karl XII , Napoleon, Hitler..myös luuli.,..
Minä itse arvelen että luuseri Koponen nolla ei valloita Venäjä

Ari Nurminen

Koponen luseri ei voi mitän Venäjälle...voi voi

Käyttäjän Radisti kuva
Matti Pihlaja

Koposelle voin kertoa että kiinnostukseni venäjään on vähän jo patologinenkin, sen historiaa ja muuta kirjallisuutta olen lukenut vuositolkulla. Viimeisin aiheeseen liittyvä oli RYSSÄVIJAN HISTORIA.Jotkut venäläiset sanovat että maan tavat olisi perua mongolivalloituksen ja siihen liittyvän kultaisen ordan kaikuja. no ei kait tosisissaa. Mutta käytän ko russofobia termiä aina kun katson aiheelliseksi, samaahan se tarkoittaa jos jotakin verrataan natseihin. Ei se sen kummempa ole.
Mitä mieltä muuten olet tuosta "kerrotaan vain huonoja uutisia" väitteestä joka ei siis ole omani, tosin olen kyllä samaa mieltä kuin alkuperäiset kirjoittajatkin.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Professori Timo Vihavainen kirjoittaa tuoreimmassa Ryssäviha teoksessaan, jotta suomalainen ryssäviha syntyi ja hävisi tietyissä historiallisissa oloissa. "Osittain se on osa russofobian eurooppalaista historiaa, mutta vain osittain. Sen tarina on yhtä poikkeuksellinen ja ristiriitainen kuin koko maamme ja kansamme suhde Venäjään ja venäläisiin."

Mitä tulee uutisiin on niillä oma sisäsyntyinen kaavansa, joka vaihtelee hieman ajasta ja paikasta riippuen. Läheisyysperiaatteen lisäksi kiinnostavuus on merkittävä tekijä.

Jossain tapauksissa kyse on siitä, että kun mediassa kilpaillaan tilasta, negatiivisille asiolle on helpompi saada tilaa. Toki nykyään tietoa tuottavat enemmän julki muutkin kuin toimittajat. Julkaisuvastuussa on kustantaja, päätoimittaja vetää linjoja.

Olen ollut sekä ostamassa että myymässä uutisia itänaapurista liki 30 vuoden ajan. En näe että Neuvostoliitosta tai Venäjältä olisi tietoisesti haettu kielteisiä asioita. Eri asiat ovat enemmän julkisuudessa yhtenä aikana kuin toisena.

Jokainen voi tietysti tehdä empiirisiä havaintoja vaikka laskemalla, kuinka paljon enemmän päivälehdessä on miesten kuin lasten kuvia. Mutta päätelmissä pitää ottaa huomioon, että lapsia on vähemmän päättämässä yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista.

Suomen viiteryhmä on ollut läntinen. Venäjänkielisen väestön lisääntyminen tuo toivottavasti moninaisuutta myös suomeksi tehtäviin uutisiin ja ylipäätään Venäjää koskevien asioiden käsittelyyn. Venäjänkielisiä on Suomessa enemmän kuin koskaan. Se on iso etu.

Käyttäjän Radisti kuva
Matti Pihlaja

No jos toimittaja tekee vain empiirisiä havaintoja huomiomatta muuta, niin herää kysymys onko hän väärällä alalla. Tarkoitit tietenki minua tässä tapauksessa, mutta minä vain luen mitä kirjoitetaan.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

En ihan ymmärrä mitä tarkoitat? Minulla on aina silloin tällöin tunne, että voisin tehdä jotain muutakin. Olenko pelkuri, kun en ole vaihtanut hommia? Hyvää aikaa olisi tiettävästi ja toivottavasti vaikka mihin.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset